Vuodet 1948-1960

Yleisseuran alaosastosta pesäpallon edistäjäksi

Parin vuoden kuluttua sata vuotta täyttävä Warkauden Urheilijat (perustettu 1904 nimellä Warkauden Tehtaan Voimistelu- ja Urheiluseura ja vuodesta 1911-29 Voimistelu- ja Urheiluseura Elo) on ollut oiva emoseura lähes kaikille perinteisiä lajeja harrastaville varkautelaisille urheiluseuroille. WU:n yleisseuran helmoista on sitten aikojen kuluessa ja sopivaksi katsotuissa olosuhteissa perustettu vain yhteen lajiin keskittyviä erikoisseuroja.

Näin on myös Puurtilan Kisa-Poikien osalta tapahtunut. Tosin PK-P.n perustaminen 21. 4. 1948 tapahtui emäseuran edustajan Aarne Heikkisen puheenjohdolla ja perustaminen merkitsi WU:n saaneen vain yhden uuden alaosaston lisää.

Puurtilan koulun tiloissa oli omaa seuraa perustamassa runsaasti kyläläisiä, mutta perustajäseniksi heistä on kirjattu ensimmäinen puheenjohtaja Antti Kuronen, Osmo Mähönen, Niilo Huovinen, Volmar Kangas, Veikko Huovinen, Kauko Huovinen, Veikko Vihanne, Martti Niiranen. Jäsenmäärä kasvoi kuitenkin nopeasti, sen jäsenluettelo alkuajoilta osoittaa.

Puurtilalaisten toiminta oman seuran piirissä muistuttikin alkuvuosina kuin mitä tahansa itsenäistä yleisseuraa. Toki pesäpalloa muunkin kyläläisten toiminnan keskipisteenä olevan koulun ympäristössä ja maantielläkin pelattiin ja harjoiteltiin, mutta yhtä innokkaasti hiihdettiin, yleisurheiltiin, suunnistettiin, voimisteltiin ja retkeiltiin. Uudehkot asiat kuten pöytätennis, kori- tai lentopallo eivät nekään jääneet vieraiksi. Ainakin niitä kokeiltiin ja sen aikaisten aktiivisten ihmisten tavoin harrastettiin siten kehottamatta liikuntaa mahdollisimman monipuolisesti useiden lajien parissa. Sieltä ne sitten löytyivät itse kullekin parhaiten soveltuvat: kenelle kestävyys-, kenelle nopeus-, kenelle taas palloilulajit. Eero Suutarinen, Leo Hentunen ja Heikki Immonen esimerkiksi toimivat innokkaina liikunnan vetäjinä ja ohjaajina.

Kyläläiset ottivat omakseen alusta alkaen
 

Seuraa perustettaessa 1948 tuskin kuitenkaan oli kovin määrätietoisia suunnitelmia nimenomaan pesäpalloiluun erikoistumisesta, senhän alaosastoksi perustaminenkin tietyllä tavalla osoitti. Oma seura tunnettiin kuitenkin heti omaksi ja Kisa-Poikien alkuvuosista alkaen mukana olleet ovat aina korostaneet seuran toiminnassa koettua suurta yhteenkuuluvaisuutta. Yhdessä kerättiin varoja toimintaan, yhdessä käytiin niin hiihto- tai kesäisillä saariretkillä ja yhdessä tehtiin ladut ennen seuran hiihtokilpailuja tai kunnostettiin yleisurheilun hyppypaikkoja. Juoksut tapahtuivat hyvin usein koulun läheisellä maantiellä. Yhdessä myös joskus ehkä napistiinkin, kun emoseuran taholta ei riittänyt kovinkaan isoja summia toiminta-avustuksiin.

Homma kuitenkin pyöri vilkkaasti ja pesäpalloilu alkoi saada aikaa myöten yhä enemmän huomiota ja harrastus painottui voimakkaimmin sen suuntaan. Puurtilan koulun johdossa oli Varkauteen tullut nuori opettaja Juho Takala ja hänen vaikutuksensa pesäpalloilun juurtumiseen on ratkaisevaa. ”Hän innosti pelaamaan eikä ollut niin nöpön nuukaa, vaikka koulun ikkuna helähti joskus pelin tuoksinassa rikkikin”, Puurtilan koulun oppilaista menestyneimmäksi pesäpalloilijaksi kehittynyt Heikki Kilpeläinen muisteli opettajansa suhdetta liikunnallisiin oppilaisiinsa.

Niukkuuden keskeltä kohti pesäpallon kärkeä

Niukkuudessa jouduttiin Puurtilassakin seuraa pyörittämään, mutta intoa riitti siitä huolimatta vaikka urheilijasopimukset tai edes matkakorvaukset kilpailuissa käyville olivat täysin tuntemattomia. Päinvastoin jotkut hieman paremmissa hankkeissa olevat perheettömät poikamiehet ostivat itse mailoja ja palloja seuran käyttöön. Kuorma-auton lavalla oleva koppi suojasi sateelta ja viimalta pelimatkoilla ja itse pelaajat pelimatkansa useinkin maksoivat, kuten kustansivat itse myös matkaeväät ja ruoat.

Näin pelit jatkuivat ja taidot kehittyivät, vaikka hyvin monella nuorella miehellä ja epäilemättä myös nuorella neidolla olikin kotoa tiukat ukaasit: ensin on heinät oltava ladossa ennen kuin on asiaa pesäpalloharjoituksiin tai edes sarjapeleihin.

Alaosastoseurana PK-P kuitenkin reilun vuosikymmenen ehti toimia, mutta kun noustiin pesäpallon korkeimmalle kansalliselle sarjatasolle, oli Pesäpalloliiton vaatimuksesta irrottauduttava ja rekisteröidyttävä omaksi seuraksi. Tämä tapahtui 1961, kun pelattiin ensimmäinen kausi mestaruussarjassa.