Vuodet 1971-1980

NOTKAHDUKSEN VUOSIKYMMEN

Sopeutuminen suomensarjaan tuntui olevan nyt vaikeampaa kuin edellisen mestaruussarjasta putoamisen jälkeen. Vuoden 1971 suomensarjan itälohko sujui Jyväskylän Lohen tahtiin ja tämän nykyisen vuosikymmenen menestysseurat Kitee ja Sotkamo joutuivat katselemaan jyväskyläläisten sarjanousun riemua.

Puurtilan Kisa-Pojat valui jo lähelle putoamisviivaa, mutta sarjapaikka saatiin pidettyä. Lohen pistemäärä oli 30, PK-P:n 15. Neljä pistettä erotti varkautelaiset pudonneeseen Outokumpuun.

Vuosien 1972 ja 1973 sarjakaudet enteilivät sitä sukellusta, joka vääjäämättä tulikin eteen vuonna 1974. Puurtila oli kumpanakin vuonna viimeinen sarjapaikkansa pelastanut joukkue, ja molemmilla kerroilla oltiin putoamisviivan yläpuolella vain pisteen ansiosta. Viimeisen kierroksen juoksun voitto Hongikosta oli 1973 pelastus, sillä pisteen edellä ollut Summa hävisi sarjan kakkoseksi sijoittuneelle Ilomantsille. Sinänsä värikästä ja jännittävää, valitettavasti vain sarjan väärässä päässä tapahtuvaa!

Sukellus maakuntasarjaan

Puurtilan Kisa-Poikien historiaa oli eletty neljännesvuosisata, kun jouduttiin palaamaan sarjatason suhteen lähes alkuaikojen tasolle. Vuonna 1974 oli vihdoinkin annettava lopullisesti periksi, rimpuilu suomensarjan paikasta loppui. Koko ajan 1970 tapahtuneen mestaruussarjasta putoamisen jälkeen onnahdellut peli koki huipennuksensa ja viimeisen kierroksen jälkeen jaettiin jyvät ja akanat: Lohi oli jälleen vauhdinotossa mestaruussarjaan ja Puurtila putosi maakuntasarjaan.

Kaikesta huolimatta Puurtilan sarjakausi kaudella 1975 maakuntasarjan kaakkoislohkossa meni piste- ja ottelu -tahtia. 16 pisteellä säilyi sarjapaikka, mutta eipä kovin kaukana olleet lohkon viimeisetkään. Saari hoiteli lohkon komeasti täysin puhtaalla pelillä.

Vuoden 1976 sarjakausi ei ollut juuri edellistä kummempi. Pelailua maakuntasarjassa, mutta tasollisesti sukelluksissa olevan joukkueen periskooppia oltiin kuitenkin jo nostamassa ylös. Sekä seuran johto ja ennen kaikkea pelaajat halusivat jälleen pinnalle. Maakuntasarjaan kuitenkin vielä kauden päätteeksi jäätiin, mutta viuhkaan oli aihetta suunnitella jo itseluottamuksen nousuun johdattavia merkkejä.

Nousu suomensarjaan oli kuitenkin tosiasia vuonna 1977. Harjurannalle "nuoreksi jäähdyttelijäksi" vetäytynyt peruspuurtilalainen Sakari Hulkkonen oli houkuteltu valmentajaksi ja kun pelaajat itse halusivat menestystä, hän ei säästellyt harjoituksien tehoja ja tulostakin tuli. Nousu varmistui jo pari kierrosta ennen päätöstä ja eroa Summaan kertyi viisi pistettä.

Kohti ykköspesistä

Notkahduksen ja epätasaisten esityksien vuosikymmeneksi muodostunut 1970-luku päättyi kuitenkin jo siihen suuntaan kulkien kuin mitä oli tavoiteltukin. Vuoden 1979 suomensarjan itälohko oli aivan terävimmän kärjen osalta Haminan ja Siilinjärven kaksinkamppailua joukkueiden päätyessä tasapisteisiin 32, mutta Puurtilan Kisa-Pojat oli ainoa, joka edes joten kuten pystyi seuraamaan. Sijoitus kolmonen 24 pisteellä. Tohmajärven ja Sotkamon ollessa neljäntenä ja viidentenä 18 pisteellä.

Kun PK-P oli noussut 1977 maakuntasarjan lohkovoittajana kauden 1978 suomisarjaan, tavoitteeksi asetettiin heti mestaruussarjaan nousu. Sakari Hulkkosen aloittama valmennustyö vahvisti omalta osaltaan joukkueen pelillisen osaamisen pohjaa ja kokenut Eino Ropponen pelinjohtajana oli hänen kanssaan hyvä työpari. Kun puheenjohtaja Vesa Suhonen antoi kaiken tukensa nousulle, sitä myös tavoiteltiin, joskin ilman tulosta.

1980 nousu mestaruussarjaan oli kuitenkin todella lähellä. Tavoitteen tueksi oli aloitettu edustusjoukkueen vahvistuminen ja Hongikossa pyörähdyksen käyneen Aki Pöntisen lisäksi joukkueeseen hankittiin Hannu Manninen Juvalta. Puurtila oli koko kauden ajan suomisarjan itälohkon kärkikolmikossa ja lopullinen sijoitus oli kolmas tasapisteissä olevien Haminan ja Hongikon jälkeen. Hamina voitti uusinnan ja nousi mestaruussarjaan Hongikon, Puurtilan ja Riihimäen selviytyessä uuteen, vuonna 1981 toimintansa aloittavaan ykkössarjaan.